Kasvatustieteen opiskelijoiden ajatuksia maailmankuvan muutoksesta ja transformatiivisesta oppimisesta
Harriet Zilliacus ja Niko Lindgren
Vuodesta 2024 lähtien kaikki Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat osallistuneet kestävyyskasvatuksen kurssille. Kurssin rajallisesta laajuudesta huolimatta sen tavoitteena on tukea opiskelijoiden transformatiivista oppimista. Tutkimushanke Adult Learning and Transformative Sustainability Education (ALTED) liittyy kurssiin, ja sen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa nimenomaan transformatiivisesta oppimisesta yliopistopedagogiikassa. ”Transformaatio” on abstrakti ja metodologisesti vaikeasti tavoitettava käsite, mutta keskeinen kestävyystutkimuksessa. Kasvatustieteissä käsite liitetään usein Mezirowin transformatiivisen oppimisen teoriaan, ja sillä tarkoitetaan syvällisiä muutoksia maailmankuvissa tai Mezirowin terminologiaa käyttäen ”merkitysperspektiiveissä”.
Piilevien maailmankuvien vahvistaminen
Hankkeen ensimmäinen osatutkimus (Zilliacus, hyväksytty käsikirjoitus) käsitteli opiskelijoiden pohdintoja ekosentrisestä maailmankuvasta. Tutkimus perustui temaattiseen analyysiin 68 opiskelijan henkilökohtaisista reflektioista liittyen videoon, jossa biologi Aura Raulo kuvaa ekosentristä maailmankuvaa tieteellisestä ja henkilökohtaisesta näkökulmasta. Yhtenä osatavoitteena oli myös tarkastella opiskelijoiden näkemyksiä maailmankuvan muutoksesta.
Tulokset vahvistivat, että valtaosa opiskelijoista jakoi perustavanlaatuisen näkemyksen siitä, että ihminen on osa luontoa. Monet eivät kuitenkaan olleet aiemmin paneutuneet syvällisesti ihmisen ja luonnon yhteen kietoutuneisuuteen, eikä heillä ollut perusteellista ja systemaattista ymmärrystä tästä. Antroposentristen maailmankuvien hallitsevuus monien opiskelijoiden elämässä ja aiemmassa koulunkäynnissä oli yleisesti ottaen ilmeistä. Tämä vahvistaa tarvetta lisätä maailmankatsomuslukutaitoa (Aarnio-Linnanvuori, 2026). On selvää, että opiskelijat tarvitsevat lisää tietoa luonnon keskinäisriippuvuuksista ja vaihtoehtoisista tavoista ymmärtää ihmisen ja luonnon välisiä suhteita. Yksi johtopäätös oli kuitenkin myös se, että kasvatustieteen opintojen tulee antaa tilaa opiskelijoiden kehittyville ja jo olemassa oleville ei-antroposentrisille merkitysperspektiiveille sekä heidän omille pedagogisille kehittämisideoilleen.
Avoimuus ajatella toisin
Kirjallinen reflektiotehtävä on laajuudeltaan rajallinen eikä välttämättä tue reflektiivistä toimijuutta transformatiivisen oppimisen olennaisena osana (Mezirow, 1991). Opiskelijoiden reflektiot olivat kuitenkin usein syvällisiä ja osoittivat avoimuutta tarkastella ihmisen ja luonnon välisiä suhteita. He nostivat usein esille ristiriitaisten maailmankäsityksien ongelmallisuuden, osoittivat uteliaisuutta vaihtoehtoisia näkökulmia kohtaan sekä motivaatiota syvempään ihmisen ja luonnon suhteiden tutkimiseen. Tulokset viittaavat myös siihen, että monet kasvatustieteen opiskelijat ovat kiinnostuneita sisällyttämään kestävyyttä eri tavoin tulevaan opetukseensa.
Seuraavassa, parhaillaan käynnissä olevassa osatutkimuksessa tavoitteena on syventää tietoa transformatiivisen oppimisen mahdollisuuksista yliopistopedagogiikassa. Lähtökohtana ovat opiskelijoiden omat kokemukset transformatiivisesta oppimisesta sekä eläminen moninaisten kriisien ajassa.
Tilaa transformatiivisuudelle
Vaikka kestävyydellä on jo kymmenen vuoden ajan ollut merkittävä asema suomalaisissa opetussuunnitelmissa, aineistosta käy ilmi, että monet opiskelijat lähtevät oletuksesta, ettei opetuksessa ole tilaa ja aikaa pysähtyä kestävyyskysymysten äärelle. Kun opiskelijat tulevat tietoisiksi kestävyystavoitteista opetussuunnitelmissa ja strategioissa kuten Peruskoulu 2045 raportista (OKM, 2026) ja Kestävyyspaneelin visiosta (2026), voivat he tulevaisuudessa varmistaa, että kestävyydelle ja ihmisen ja luonnon suhteille annetaan opetuksessa tilaa ja että on aikaa pysähtyä vuoropuhelulle ja erilaisille mielipiteille – mitä monet pitävät tärkeänä.
Samalla opiskelijat ilmaisevat, kuinka monimutkaisia ja vaikeita kestävyyskysymykset ovat – ja että oma panos voi tuntua ”turhalta”. Monille on myönteinen uusi oivallus, että kestävyysopetusta voidaan toteuttaa luovasti ja leikillisesti ja että sitä voidaan toteuttaa ikätasolle sopivalla tavalla. Kun omaa roolia pedagogina etsitään osana laajempaa kokonaisuutta, myös tunne siitä, että voi vaikuttaa, voi vahvistua.
Nelikenttämalli transformatiiviselle oppimiselle
Monet kaipaavat ”työkaluja” ja konkreettisia malleja opetukseen – asia, jonka pohjoismaiset opettajat yleisesti kokevat heiltä puuttuvan (Jónsson et al., 2024). De Witt (2026) on kehittänyt transformatiivisen oppimisen mallin, joka ei perustu erilaisten kompetenssien tai taitojen ”ostoslistaan”, vaan ylemmän tason kyvykkyyksiin (capstone capabilities): itseohjautuvuus, yhteistyö, moraalinen kompassi ja tarkoitukseen (purpose). Nämä kytkeytyvät neljään perustavanlaatuiseen suhteeseen, jotka muovaavat inhimillistä elämää ja oppimista: suhde itseen, toisiin, tietoon ja tulevaisuuteen. Tässä mallissa transformatiivinen oppiminen sisältää liikkeen itsestä ja suhteesta ympäröivään maailmaan kohti kokonaisuuksia koskevaa tietoa ja tulevaisuuteen suuntautuvaa toimintaa. De Wittin (2026) mallin mukaan voimme maailmankuvia uudistamalla ja syventämällä luoda suurempaa yhteensopivuutta olemisen (being), suhteessa olemisen (relating), tietämisen (knowing) ja toimimisen (acting) välille.
Malli tarjoaa viitekehyksen kestävyyspedagogiselle kehittämiselle ja käytännölle. Sen voi nähdä myös kriittisenä lähtökohtana suhteessa nykyiseen suomalaiseen koulutuspolitiikkaan, jossa koulun opetussuunnitelmaa pyritään nopeasti uudistamaan helposti mitattavien oppimistavoitteiden suuntaan (Opetushallitus, 2026). Käynnissä olevassa analyysissa De Wittin malli toimii lähtökohtana yhdessä muiden ajankohtaisten transformatiivista oppimista koskevien teoreettisten näkökulmien kanssa, joissa korostetaan muun muassa tunteiden roolia.
Toiveikkuus
Jatkuvaa huolta aiheuttavat sekä meissä yksilöinä että yhteiskunnassa esiintyvä hitaus ja vastarinta, jotka estävät sitä nopeaa transformaatiota, jota eksistentiaaliset kriisit edellyttävät. Maailmankuvien muutokset voivat kestää vuosikymmeniä (Otto et al., 2020). Se, että opiskelijat ovat avoimia pohtimaan ihmisen ja luonnon välisiä suhteita ja että he tunnistavat nykyisiin ajattelutapoihin ja elämäntapoihin liittyviä dilemmoja, antaa kuitenkin toivoa siitä, että muutos on käynnissä. Ehkä siirtymä voi joillakin alueilla tapahtua odotettua nopeammin, kun kyse on siitä, että rutiinien ja käytäntöjen tulee asettua paremmin sopusointuun jo olemassa olevien arvojen ja merkitysperspektiivien kanssa.
Kirjallisuus
Aarnio-Linnanvuori, E., Rissanen, I., Sposito, S., Portus, R., Reilly, K., De Vito, L., … and McEwen, L. (2026). Towards worldview literate climate change education: perspectives from European educators’ interviews. Environmental Education Research, 1–27.
https://doi.org/10.1080/13504622.2026.2632697
De Witt, Annick, 2026, Designing an Education of the Future: A Human Democratic Capabilities Meta-Map for a Planetary Era, Futures.
https://doi.org/10.1016/j.futures.2026.103874
Jónsson O. P., Demant-Poort, L., Wolff, L-A., Witzel Clausen, S., Walk-Johansson, E., Oras, R., Gunnarsdóttir, G. J., 2024, Sustainability Education in the Nordic Countries.
http://dx.doi.org/10.6027/nord2024-038
Kestävyyspaneeli (2026). Kestävyyspaneelin hallitusohjelmavisio: Turvallinen ja hyvinvoiva Suomi maapallon rajoissa – Akuuteista kriiseistä pitkäjänteiseen uudistumiseen.
https://www.kestavyyspaneeli.fi/wp-content/uploads/sites/41/2026/04/kestavyyspaneelin-hallitusohjelmavisio.pdf
Mezirow, J. (1991). Transformative dimensions of adult learning. Jossey-Bass.
OKM. (2026). Peruskoulu 2045: Elämää varten: Visio suomalaiselle peruskoululle. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-415-029-3
Opetushallitus (2026). Osaamistakuu: Näin voit vaikuttaa valmisteluun. Uutinen 2.9.2026.
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2026/osaamistakuu-nain-voit-vaikuttaa-valmisteluun
Otto, I. M., Donges, J., Cremades, R., et al. (2020). Social tipping dynamics for stabilizing Earth’s climate by 2050. Proceedings of the National Academy of Sciences, 117(5), 2354–2365.
https://doi.org/10.1073/pnas.1900577117
Zilliacus, H. (hyväksytty käsikirjoitus). Future educators’ critical reflections on the interconnectedness of all life. International Journal of Development Education and Global Learning, Special issue II: Reimagining teachers’ work and teacher education for our futures, 18(2). Julkaistaan 16. joulukuuta 2026.
Harriet Zilliacus on yliopistolehtori ja dosentti Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Niko Lindgren on tutkimusassistentti ja maisteriopiskelija Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa.
[Tämä blogikirjoitus on julkaistu sekä suomenkielsenä blogikirjoituksena että ruotsinkielisenä versiona samanaikaisesti (ks. https://www.sirene.fi/blog/pedagogikstuderandes-tankar-om-varldsbildforandring-och-transformativt-larande/).]
