Kuinka maailmankartta voi edistää yhdenvertaisuutta?
Petteri Muukkonen
Maailmankartta ei ole vain neutraali kuva maapallosta. Se vaikuttaa siihen, millaisina eri alueiden koko, keskeisyys ja merkitys hahmottuvat. Syyskuussa 2026 hyväksytty YK:n päätöslauselma nostaa karttaprojektiot osaksi keskustelua globaalista oikeudenmukaisuudesta: kun globaalin etelän alueet esitetään toistuvasti todellista pienempinä ja globaalin pohjoisen alueet suurempina, kartta voi vahvistaa historiallisesti rakentuneita valta-asetelmia. Kestävyyskasvatuksessa karttoja onkin syytä tarkastella paitsi tiedon esityksinä myös maailmankuvaa ja yhdenvertaisuutta muovaavina välineinä.
Kartta on myös vallan kuva
YK:n yleiskokous hyväksyi 4. syyskuuta 2026 Afrikan ryhmän aloitteesta Correct the Map -päätöslauselman äänin 164–1; kuusi valtiota pidättäytyi. Päätöslauselma ei kiellä Mercatorin projektiota eikä määrää yhtä virallista maailmankarttaa. Se kannustaa valtioita, oppilaitoksia, mediaa, kansainvälisiä järjestöjä ja teknologiayrityksiä käyttämään Equal Earth -projektiota tai muita oikeapintaisia projektioita silloin, kun alueiden kokoja vertaillaan, sekä opettamaan tasokarttojen väistämättömistä vääristymistä (United Nations 2026). Lue YK:n oma uutinen aiheesta täältä.
Afrikan unionin tukeman aloitteen lähtökohtana on Mercatorin projektion tuottama Afrikan symbolinen pienentäminen. Projektiossa mittakaava kasvaa leveyspiirin mukana, joten globaalin pohjoisen alueet näyttävät suhteettoman suurilta päiväntasaajan ympärillä sijaitseviin alueisiin verrattuna (ks. kuva 1). Tunnetussa esimerkissä Grönlanti voi näyttää lähes Afrikan kokoiselta, vaikka Afrikan pinta-ala on noin neljätoistakertainen (Aaltio 2026; Naski 2026). Vääristymä on geometrinen, mutta sen jatkuva toistuminen oppikirjoissa, mediassa ja digitaalisilla alustoilla ei ole yhteiskunnallisesti merkityksetöntä. Se voi tehdä globaalin eriarvoisuuden maantieteestä näennäisen luonnollista ja ylläpitää pohjoiskeskeistä käsitystä maailmasta.
Kuva 1. Equal Earth -projektio (ylempi kartta) säilyttää alueiden keskinäiset pinta-alasuhteet, kun taas Pseudo-Mercator-projektio (alempi kartta) suurentaa korkeiden leveysasteiden alueita. Rinnastus havainnollistaa, kuinka projektiovalinta vaikuttaa globaalin pohjoisen ja globaalin etelän visuaaliseen suhteeseen (karttojen visualisointi: Petteri Muukkonen; taustakartta: NASA Blue Marble).
Oikeapintainen kartta tekee tilaa yhdenvertaisemmalle maailmankuvalle
Bojan Šavričin, Tom Pattersonin ja Bernhard Jennyn kehittämä Equal Earth -projektio julkaistiin tieteellisenä artikkelina vuonna 2019 (Šavrič, Patterson & Jenny 2019). Se säilyttää alueiden keskinäiset pinta-alasuhteet: samankokoiset alueet maapallolla näkyvät samankokoisina myös kartalla. Projektio ei poista kaikkia vääristymiä, mutta se korjaa juuri sitä vinoumaa, joka suurentaa korkeiden leveysasteiden alueita. Siksi se tarjoaa opetukseen, mediaan ja julkiseen viestintään konkreettisen keinon esittää maailman alueet keskenään yhdenvertaisemmin.
Kestävyyskasvatus tarvitsee kartografista oikeudenmukaisuutta
Kestävyyskasvatuksessa ekologisia kysymyksiä ei voida erottaa sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Ilmastokriisin, luonnonvarojen käytön ja ympäristöhaittojen vaikutukset jakautuvat epätasaisesti, ja myös niitä koskevat kartat osallistuvat maailman jäsentämiseen. Jos karttapohja antaa globaalin pohjoisen alueille suhteettoman suuren visuaalisen painon, se voi vahvistaa käsitystä niiden suuremmasta merkityksestä. Oikeapintainen maailmankartta ei itsessään pura taloudellisia tai poliittisia valtasuhteita, mutta se voi tukea niiden kriittistä tarkastelua.
Tavoitteena ei ole nimetä yhtä projektiota moraalisesti oikeaksi ja toista vääräksi. Mercatorin projektio kehitettiin navigointiin, jossa kulmien säilyminen on hyödyllistä. Ongelma syntyy, kun sitä käytetään yleisenä maailmankuvana tilanteissa, joissa pinta-alojen vertailu on keskeistä, eikä vääristymää tehdä näkyväksi. Kartografinen yhdenvertaisuus tarkoittaa siksi sekä tarkoitukseen sopivan projektion valintaa että sen avaamista, mitä kartta korostaa, mitä se pienentää ja kenen näkökulmasta maailma siinä rakentuu.
Maantieteen opetuksessa oppilaille tulee opettaa maailmankarttojen projektiovalintojen merkitys. Heidän on tärkeää ymmärtää, ettei mikään tasokartta esitä maapalloa täysin vääristymättömänä ja että tarkoitukseen sopimaton projektiovalinta voi luoda eriarvoistavan kuvan maailman eri osista esimerkiksi suurentamalla globaalin pohjoisen alueita suhteessa globaaliin etelään. Karttoja voidaan tarkastella rinnakkain: miltä Afrikka, Eurooppa, Grönlanti tai Etelä-Amerikka näyttävät eri projektioissa, ja miten esitys vaikuttaa käsityksiin alueiden koosta ja merkityksestä? Samalla voidaan kysyä, miksi tietyistä maailmankartoista on tullut tuttuja ja hallitsevia ja millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Näin projektiovalinta kytkeytyy laajempaan medialukutaitoon, planetaariseen vastuuseen ja kykyyn tunnistaa eriarvoisuutta tuottavia esitystapoja. Vastuu saattaa jäädä maantieteen opettajalle, koska Yle Uutisten haastattelemat oppikirjakustantajat eivät lupaile merkittäviä muutoksia oppikirjoihin (ks. Malminen 2026).
Yle Uutisten haastattelema Helsingin yliopiston geoinformatiikan professori Petri Pellikka arvioi Equal Earth -projektion voivan muuttaa ihmisten maailmankuvaa, koska alueiden pinta-alasuhteet esitetään siinä mahdollisimman lähellä todellisuutta (ks. Naski 2026). Juuri tässä on päätöslauselman kasvatuksellinen merkitys. Kartat ohjaavat sitä, mitä pidämme suurena, keskeisenä ja vaikutusvaltaisena. Niiden kriittinen lukeminen auttaa tunnistamaan, että myös maantieteellinen tieto tuotetaan historiallisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa.
YK:n suositus kutsuu kouluja, oppimateriaalien tekijöitä, mediaa ja digitaalisia alustoja arvioimaan karttavalintojaan. Vähimmäistavoite on käyttää oikeapintaista projektiota silloin, kun kartalla vertaillaan alueiden kokoa. Kunnianhimoisempi tavoite on tehdä kartoista keskustelun kohteita: millaista maailmaa ne tuottavat, millaisia valtasuhteita ne toistavat ja miten niitä voidaan käyttää globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseen?
Oikeudenmukaisempi kartta ei yksin poista globaalin etelän ja globaalin pohjoisen välistä eriarvoisuutta. Se voi kuitenkin purkaa yhtä arkista ja syvälle juurtunutta tapaa esittää tuo eriarvoisuus luonnollisena. Kestävyyskasvatukselle tämä on olennainen tehtävä: oppia näkemään myös tuttujen kuvien taakse ja rakentamaan niiden avulla maailmankuvaa, jossa kaikki alueet ja ihmiset tulevat kohdelluiksi yhdenvertaisina.
Lähteet:
Aaltio, M. (2026) YK äänesti oikeudenmukaisemman kartan puolesta. Yle Uutiset 4.9.2026. https://yle.fi/a/74-20244710
Malminen, U. (2026) Uusi maailmankartta ei välttämättä koskaan pääse suomalaisiin oppikirjoihin. Yle Uutiset 10.9.2026. https://yle.fi/a/74-20245374
Naski, M. (2026) Tältä näyttää uusi maailmankartta – professori: voi jatkossa vaikuttaa mielikuviin valtioiden mahtavuudesta. Yle Uutiset 7.9.2026. https://yle.fi/a/74-20244851
Šavrič, B., Patterson, T. & Jenny, B. (2019) The Equal Earth map projection. International Journal of Geographical Information Science 33(3), 454–465. https://doi.org/10.1080/13658816.2018.1504949
United Nations (2026) UN tells the world: Stop making Africa look small. UN News. https://news.un.org/en/story/2026/09/1168284
Kirjoittaja Petteri Muukkonen on vanhempi yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen osastolla. Hänen erikoisalojaan ovat geoinformatiikka ja maantiede. Muukkonen toimii myös Helsingin yliopiston Opettajien akatemian puheenjohtajana sekä Suomen Maantieteellisen Seuran julkaiseman Terra-lehden päätoimittajana. Sirene-verkostossa Muukkonen on toiminut hallituksessa verkoston perustamisesta lähtien.
