Usko muutokseen on toivon ja toimijuuden perusta

Inkeri Rissanen

Ekokriisin ratkaiseminen ja tulevien sukupolvien elämän edellytysten turvaaminen vaativat valtavia kulttuurisia muutoksia. Kun ymmärrämme, kuinka syvälle maailmankuvien, elämäntapojen ja yhteiskunnan rakenteiden tasolle näiden muutosten tulisi ulottua, voi helposti iskeä lamaannus: huomio siirtyy muualle, koska tehtävä tuntuu liian suurelta. 

Silti toivo ja toiminta ovat välttämättömiä. Ne edellyttävät uskoa siihen, että ihmiset ja ihmisryhmät, asiat ja ilmiöt voivat muuttua. Toivoa voi ammentaa psykologisesta ja sosiaalipsykologisesta tutkimuksesta, erityisesti siitä, miten uskomukset muutoksen mahdollisuudesta vaikuttavat toimintaan ja miten kasvatuksella voidaan niitä vahvistaa. 

Tutkimukset osoittavat, että erilaiset muutokseen liittyvät uskomukset ovat keskeisiä motivaation ja toimeliaisuuden ylläpitämisessä. Ne rakentavat ymmärrystä siitä, että sosiokulttuurinen todellisuus on dynaaminen ja jatkuvasti muovautuva. Tämä ajatus on muutostoimijuutta kannattelevan maailmankuvan perusta.

Uskomukset, jotka kannattelevat muutoksen edistäjiä

Käsitykset yksilöiden ja ryhmien ominaisuuksien muovautuvuudesta vaikuttavat ajatteluumme paljon. Kun uskomme, että esimerkiksi lahjakkuus, arvot tai persoonallisuus eivät ole muuttumattomia, olemme valmiimpia yhteistyöhön erilaisten ihmisten kanssa ja etsimään ratkaisuja myös vaikeissa tilanteissa. Tuoreessa eurooppalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että nuoret, jotka uskovat ihmisten kykyyn muuttua, osallistuvat todennäköisemmin ilmastotoimintaan ja keskustelevat ilmastonmuutoksesta läheistensä kanssa.

Polykulturalistiset uskomukset korostavat, että kulttuurit ovat syntyneet jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja muovautuvat koko ajan. Tällainen ajattelutapa auttaa näkemään monenlaiset kulttuuriset vaikutteet ilmiöiden taustalla ja ymmärtämään, että myös oma ajattelumme ja elämäntapamme ovat monien kulttuurien muovaamia – ja voivat muovautua edelleen. Tutkimukset osoittavat, että polykulturalistisesti ajattelevat tarkastelevat kriittisemmin omia kulttuurejaan, ylittävät todennäköisemmin kulttuurisia normeja ja ovat kiinnostuneita sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Myös uskomukset sosiaalisten normien muuttumisesta vaikuttavat käyttäytymiseen. Ihmisten käyttäytymistä tyypillisesti ohjaavat kulttuurilliset ja yhteisölliset normit, mutta oletus normien muuttumisesta tulevaisuudessa voi rohkaista muuttamaan omaa tapaa toimia. Jos kuulen, että kasvissyöjien määrä kasvaa, vaikka lähipiirissäni heitä on vähän, todennäköisyys harkita kasvissyöntiä itsekin kasvaa. Kulttuurista muutosta voidaan siis vauhdittaa lisäämällä tietoa kestävyysmurroksen kannalta positiivisista trendeistä – ja tasapainottamalla negatiivisia uutisia kertomalla hyvistä kehityskuluista.

Uskomuksiin voi vaikuttaa

Tutkimukset osoittavat, että muutosta koskeviin uskomuksiin voidaan vaikuttaa. Interventioissa uskomuksiin on vaikutettu opettamalla esimerkiksi aivojen muovautuvuudesta sekä ryhmien kyvystä muuttua historiallisten esimerkkien avulla. Menetelmät ovat sisältäneet henkilökohtaisten uskomusten reflektointia ja niiden vahvistamista toiminnallisin keinoin – kuten kirjeitä kirjoittamalla, draamaharjoitusten avulla tai opettamalla toisille asiasta. Tällaisilla interventioilla on ollut pitkäkestoisiakin vaikutuksia ihmisten ajatteluun, motivaatioon ja käyttäytymiseen.

Uskomukset eivät kuitenkaan ole vain yksilön ominaisuuksia: ne elävät ja vahvistuvat yhteisöjen toimintakulttuureissa. Kun yhteisö tekee näkyväksi positiivisia muutoksia, rohkaisee ihmisiä vaikuttamaan ja arvostaa yrittämistä ja oppimista enemmän kuin pelkkiä lopputuloksia, muutosajattelu vahvistuu.

Tämä tieto on arvokasta kasvatuksen kehittämisessä. Muutoksesta puhuminen voi vahvistaa sen toteutumista, ja siksi opettajilla on tärkeä rooli muutoksen edistämisessä. Opettajien omat uskomukset välittyvät oppilaille usein huomaamatta, mikä tekee niistä erityisen merkityksellisiä. Suomen Akatemian rahoittamassa TeacherMind-hankkeessa on kehitetty täydennyskoulutuskurssi ”Opettaja toiveikkaan tulevaisuuden tekijänä”, joka tukee opettajia kestävyysmurroksen toimijoina ja tarjoaa konkreettisia välineitä opetustyön tueksi. Kurssi toimii myös tutkimusinterventiona, jonka avulla saadaan lisää tietoa siitä, miten muutosta koskeviin uskomuksiin vaikuttamalla voidaan tukea opettajien toimijuutta ja hyvinvointia. Usko muutoksen mahdollisuuksiin nimittäin vaikuttaa myös hyvinvointiin madaltaen stressiä ja lieventäen negatiivisia tunteita vaikeissa tilanteissa. TeacherMind –tutkimukseen osallistuneen opettajan sanoin: “Mä uskon siihen ihmiskunnan muutokseen. Itsestäni oon nähnyt,
miten hyvää tekee vaikuttaminen. Ja semmoinen muutoksen ajaminen, se tekee itselle ihan valtavan hyvää!”

Kirjoittaja Inkeri Rissanen toimii Tampereen yliopistossa yliopistonlehtorina. Hän on kiinnostunut mm. kulttuurienvälisestä kasvatuksesta ja katsomuskasvatuksesta.