Hankkeet edistämässä kestävyyttä perusopetuksessa

YKAPO-tutkimushankkeen ensimmäisiä tuloksia

Niina Mykrä

Suomalainen ympäristökasvatuspolitiikka (2026–27) -hanke tarkastelee muun muassa rahoituksen merkitystä peruskoulujen ympäristö- ja kestävyyskasvatukselle. Kun analysoitiin Opetushallituksen perusopetukselle myöntämää rahoitusta (2022–2024) ilmasto- ja kestävyyskasvatushankkeille (yht. 4 milj. €), alustavat tulokset osoittavat, että ilmasto- ja kestävyyskasvatus on saanut hyvän sysäyksen eteenpäin 53 rahoitusta saaneessa kunnassa tai koulussa.

Yli 90 prosentissa hankkeista oli tavoitteena toimintakulttuurin, oppimisympäristöjen ja arjen kehittäminen kestävämmiksi. Yli kolmasosassa keskeistä oli pyrkimys luoda erilaisia kunta- tai koulukohtaisia malleja tai toimintaohjelmia, jotka helpottavat kestävyyden edistämistä järjestelmällisesti esimerkiksi kestävyyssisältöjen määrittelyn, vuosikellon, luokkatasoistamisen tai opetussuunnitelmaan linkittämisen kautta. Yli neljäsosassa materiaalien tai oppimiskokonaisuuksien luominen oli tärkeässä asemassa. Viidesosa hankkeista korosti tiimien merkitystä, joista suurin osa oppilaista koostuvien toimintaryhmien toimintaa.

Hakemukset ja raportit kertovat tavoista, joilla koulujen ilmasto- ja kestävyyskasvatusta halutaan tuettavan. Esimerkiksi materiaaleja on luotu opettajan työtä helpottamaan ja koulutuksia opettajille ja muulle henkilökunnalle järjestetty ymmärryksen ja osaamisen lisäämiseksi. Yhteistyö ja verkostot ovat hakemusten ja raporttien perusteella tärkeä tuki kouluille. Kunnan eri toimialojen välistä yhteistyötä ja yritysyhteistyötä pidettiin tärkeänä, mutta asiantuntija-apua sekä koulutuksiin että koulujen arkeen toivotaan varsinkin järjestöiltä (77 prosentissa hankkeista). Esimerkiksi luonto- ja ympäristökoulupalveluita tarjoavan LYKE-verkoston mainitsi yhteistyökumppanina 42 % hankkeista joko hakemuksessa, raportissa tai molemmissa. Tämän lisäksi hankkeet mainitsivat yhteistyöstä esimerkiksi FEE Suomen, WWF:n ja Natur och Miljön kanssa. Myös materiaalien osalta järjestöt olivat tärkeässä roolissa: Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton ylläpitämä ja kaikkien järjestöjen käyttämä MAPPA.fi -palvelu oli esillä yli viidesosassa hankkeita, ja FEEn Vihreä lippu -ohjelma tuli useammassa hankkeessa esille. Kaikkinensa järjestömainintoja oli raporteissa vähemmän kuin hakemuksissa. Haastatteluissa on käynyt ilmi, että Opetushallitus rajasi ainakin osassa tapauksista järjestöjen palvelujen oston pois hankkeen rahoituksesta.

Opetushallituksen järjestämä hankkeiden koordinointi loppui jo hankkeiden alkuvaiheessa. Monissa hankkeissa ja myös jo tehdyissä haastatteluissa mainittiin tämä puutteena. Pitkäjänteisyys on hankeraporttien pohjalta olennainen tekijä kestävyyden kehittämisen kannalta, eikä lyhyehkö hankeaika takaa pysyvää muutosta. Aktiivisimmat ehtivät sitoutua kestävyyden edistämiseen, mutta resursseja tarvittaisiin raporttien mukaan myös vähemmän kiinnostuneiden tavoittamiseen. Joka tapauksessa kestävyyskysymyksien näkyvyys on lisääntynyt sekä hankeaikana että sen jälkeen.

Haastattelut ovat tuoneet esiin toiveen selkeämmistä valtakunnallisista linjauksista. Tutkijana hankeraportteja ja hankkeiden tuotoksia lukiessa tulee käsitys, että vahvempi valtakunnallinen koordinointi olisi ollut tarpeen, sillä monissa kunnissa on tehty päällekkäistä työtä esimerkiksi erilaisten kestävyyspolkujen ja opetussuunnitelmayhteyksien suunnittelussa. Koordinointi olisi voinut myös tukea laajempaa ymmärrystä kestävyydestä, kun nyt se jäi monilta osin suppeaksi verrattuna esimerkiksi eurooppalaiseen kestävyysosaamisen viitekehykseen GreenCompiin.

Tutkimus on vasta alkuvaiheessa ja vain pieni osa haastatteluista tehty. Perusteellisempia tuloksia on saatavilla tuonnempana.

Kirjoittaja toimii Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksella tutkijatohtorina ja YKAPO-tutkimushankkeen päätutkijana. Hänen tutkimuksensa keskittyy kestävyysosaamiseen, ympäristökasvatuspolitiikkaan ja systeemisyyteen kestävyysmurroksessa koulutuksen näkökulmasta.