Uudistava päätöksenteko avaimena kestävyysmurrokseen?

Soja Sädeharju

Tulevaisuuden ratkaisuista keskusteltaessa kestävyyden rinnalle on noussut regeneratiivisuuden eli uudistavuuden käsite. Uudistavuus tarjoaa mahdollisuuden luoda maailmaa, jossa elämän edellytykset tulevaisuudessa paitsi säilyvät, tarjoavat myös kukoistusta. Uudistavuuden ideasta on innostuttu sen transformatiivisen potentiaalin vuoksi monialaisesti, esimerkiksi maataloudessa, lääketieteessä, suunnittelussa, arkkitehtuurissa ja matkailussa, mutta myös yritystoiminnassa, johtamisessa ja ajattelussa.  

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen regeneratiivisuutta maatalouden kontekstissa, sillä tutkimukseni pureutuu maanviljelijöiden uudistavaan päätöksentekoon. 

Uudistavuuden idea on yksinkertainen mutta sen ilmentyminen pakenee sanoittamista

Kestävyys ei enää ole riittävä tavoitetaso, tarvitsemme regenerativiisuutta, joka pyrkii sekä korjaamaan, parantamaan että ylläpitämään saavutettua tasoa yhtä aikaa. Uudistavuus nousee tasolle, jossa paitsi elvytetään, myös luodaan uutta ja yhä resilientimpää kokonaisuutta. Se perustuu regeneratiiviselle dynamiikalle, joka edistää ja ylläpitää päättymättömästi uudistavaa prosessia. Tuloksena on planetaarisesta näkökulmasta kokonaisvaltainen nettopositiivisuus, jota ei tuoteta heikentämällä jotain prosessin osaa toisen kustannuksella.  

Vaikka uudistavuuden idean periaate on yleinen ja yksinkertaiselta kuulostava, regeneratiivisuuden ilmenemistä on sen yksilöllisesti muotoutuvan ja tilannekohtaisen luonteen vuoksi mahdotonta selittää eksplisiittisesti ja myös vaikeaa valjastaa kaupalliseen käyttöön. Koska uudistavuus on moniulotteista, olisi sen typistäminen vain mekaanisiksi toiminnoiksi tyhjää kolinaa.  Sen voi ymmärtää ja sisäistää vain ryhtymällä itse kulkemaan uudistavuuden polkua. Uudistavuuden todeksi eläminen on jatkuva matka laajempaan ymmärrykseen elämän ytimestä, jonka salaisuudet palautuvat muistiin yksi kerrallaan.

Kestävyys ei enää ole riittävä tavoitetaso, tarvitsemme regenerativiisuutta, joka pyrkii sekä korjaamaan, parantamaan että ylläpitämään saavutettua tasoa yhtä aikaa.

Luonto taitaa uudistumisen aivan itsestään, jos ihmiset vain antavat sille mahdollisuuden – tai eivät ainakaan heikennä sitä. Maanviljelyn käytännön toimissa uudistavuus perustuu maan mahdollisimman vähäiselle häirinnälle, samalla kun maksimoidaan elämä pellossa; yhteytys, mikrobit ja suoja. Peltomaan hyvinvointia edistävien viljelytoimien avulla parantamalla saadaan aikaan uudistava kierre, joka paitsi lisää monimuotoisuutta, tuottaa varmemmin hyvää satoa, myös varastoi hiiltä ja pidättää ravinteita. Hyväkuntoinen peltomaa, jonka maaperän ravintoverkko on tasapainossa, on resilientti ympäristön muutoksia – myös kasvitauteja – kohdatessaan. 

Jos peltomaa tuntuu etäiseltä asialta, jokainen voi helposti palauttaa mieleen sen, miten oma keho osaa parantaa haavat ilman erillistä käskyä. Se on luonnon uudistavaa viisautta parhaimmillaan.

Uudistava päätöksenteko ja intuitio

Regeneratiivisuus johtaa uudistavista aikeista uudistaviin lopputulemiin käytännössä. Toisin sanoen, ymmärrys sekä uudistavuuden ideasta että uudistavista käytännön toimista tulee olla hallussa, jotta päätöksenteko voisi aidosti olla uudistavaa ja johtaa konkreettiseen regeneraatioon.

Uudistava päätöksenteko on tilannetajuista ja se ammentaa sekä ihmisen sisäisistä että ulkoisista tiedonlähteistä. Tilannetajuisuus tarkoittaa joustavaa mukautumista ja ennakoimista, optimaalisimman vaihtoehdon valitsemista kulloiseenkin tapaukseen parhaiten sopivalla tavalla, moniulotteinen ja systeeminen kokonaisuus huomioiden.

Eräs keskeinen uudistavan päätöksenteon apuri on intuitio. Tutkimukseni viljelijät kokivat intuition johtavan parempaan päätöksentekoon, kun taas sitä vastaan tekeminen tai sen huomiotta jättäminen saattoi viedä harhaan tai johtaa jopa taloudellisiin tappioihin (Sädeharju 2025). Sen sijaan että intuitio olisi jokin irrallinen osa päätöksenteossa, se toimii koko ajan taustalla ja auttaa poimimaan relevantit asiat päätösten tueksi. Usein intuitio on ensimmäinen ajatus ja lopussa viimeistelee päätöksen. Erityisen merkityksellinen intuitio on nopeasti muuttuvissa olosuhteissa, sekä luonnon kanssa työskennellessä ja vuorovaikuttaessa. Viljelijät mainitsivatkin luonnon olevan eräs intuition lähteistä.

Uudistavan toimijuuden ytimessä on rakkaus elämään

Luonnon toimijuuden tunnustaminen on uudistavuuden ytimessä. Länsimaisissa kulttuureissa tutumpaa on kuitenkin mieltää luonto ihmisen käytettäväksi tarkoitettuna järjettömänä resurssina kuin aktiivisena toimijana.

Viljelijöiden kohdalla työskentely luonnon kanssa konkretisoituu aivan eri tavoin, kuin missään muussa ammattikunnassa; maatila on usein myös koti, ylisukupolvisuus ja maaseudun yhteisöt näyttelevät omaa rooliaan, ja elanto tulee saada maasta. Taloudellisten intressien pakottavuus yhdistettynä syvälliseen luontoyhteyteen aiheuttaa uudistavaan viljelyyn siirtymää tehneissä viljelijöissä ambivalentteja tunteita. Tätä ristiriitaa hälventääkseen viljelijät pyrkivät uudistavaan luontokumppanuuteen ammatillisessa päätöksenteossaan ja toimimaan siinä kanssaluojan roolissa (Sädeharju, Höyssä ja Salonen, 2026).

Tämä kumppanuus tarkoittaa molemminpuolisen toimijuuden tunnustamista, aktiivista kaksisuuntaista vuorovaikutusta sekä tiivistä luontoyhteyttä. Kanssaluojan roolissaan he ilmentävät uudistavaa toimijuuttaan ja mielenmaisemaansa käytännössä; jokaisen viljelijän maatila on yksilöllinen uudistava luomus. 

Uudistavan toimijuuden ytimessä on rakkaus elämää kohtaan. Tämä rakkaus ohjaa viljelijöiden päätöksiä kompassin lailla. Ehdotammekin, että uudistavan toiminnan yhteydessä ihmisen ja muun luonnon suhteessa usein esiin nouseva huolenpidon (care) konsepti tulisi laajentaa tunnistamaan rakkaus perustavanlaatuiseksi teemaksi uudistavan viljelyn tutkimuksessa sekä transformatiivisessa kestävyysmurroksessa. Rakkaus lienee väkevin hyvän tulevaisuuden luomisen lähde, sillä rakkaudesta käsin tarkasteltuna tuhoaminen ei vaikuta edes mahdolliselta.

Uudistava päätöksenteko avain kestävyyssiirtymässä?

Uudistavassa päätöksenteossa ihmisen sisäisten ulottuvuuksien merkitys on suuri. Mikäli ohjaudumme sisältä; rakkaudesta, luottamuksesta ja yhteydestä käsin, hyödyntäen intuitiotamme, emme voi päätyä tekemään vahingollisia päätöksiä itsellemme, muille ihmisille tai muulle luonnolle. Tarvitsemme päätöksentekoon laaja-alaisesti moniulotteisempaa ja planetaarista lähestymistapaa. Kulttuurissamme olemme tottuneet tarkastelemaan asioita kapearajaisesti ja ottamaan ohjauksen vastaan ulkoa, ymmärtämättä sitä, että päätöksenteon elementit ovat moninaiset ja päätösten seuraukset ovat joka tapauksessa omiamme.  Uudistavaan päätöksentekoon liittyykin kokonaisvaltaisesti oman vastuun ymmärtäminen ja sekä luonnon että tulevien sukupolvien osallistaminen mukaan.

Uudistava tulevaisuus on aito ja innostava mahdollisuus planeettamme elävän tulevaisuuden turvaamiseksi, jos vain päätämme luoda sen.

Uudistavuuden avulla voidaan elää todeksi planetaarisen sosiaalipedagogiikan ideaa, sillä se on yhteydessä transformatiiviseen oppimiseen. Tämänkaltaisen lähestymistavan integroiminen opetukseen kautta linjan edistää uudistavaa toimijuutta ja näin ohjaa kohti planetaarista kansalaisuutta.  Sisäisen asiantuntijan sekä luontoyhteyden vahvistaminen edistävät kestävyyssiirtymää; ymmärrys omien päätösten kytkeytymisestä itseen, muihin ihmisiin ja ihmisen ylittävään maailmaan lisää halua työskennellä yhteisen hyvän ja voimakkaamman yhteyden eteen.

Hyvä esimerkki on tutkimukseni viljelijäryhmätoiminta, joka on vahvistanut viljelijöiden toimijuuden kokemusta ja ulottunut yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Olemme toteuttaneet Tohtiiko tätä sanoa? -aloitteen myötä podcasteja, joissa sanoitamme päätöksenteon piiloisia elementtejä, jotka ovat olleet tabuaiheita maatalousdiskursseissa. Viljelijätoiminta on johtanut myös luomaan RELIEF Uudistavan elämäntavan yhteisö ry:n, joka kutsuu mukaan kaikkia uudistavasta ajattelusta kiinnostuneita.

Uudistava tulevaisuus on aito ja innostava mahdollisuus planeettamme elävän tulevaisuuden turvaamiseksi, jos vain päätämme luoda sen. Miksi siis jättäisimme käyttämättä mahdollisuuden ja jatkaisimme näivettävän ja toimimattoman päätöksenteon dynamiikan ylläpitämistä?

Kirjallisuus:

Sädeharju, S. (2025). The elements of intuition in decision-making: A multidimensional framework based on Finnish regenerative farmers’ experiences. Journal of Rural Studies 117. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2025.103656.

Sädeharju, S., Höyssä, M. & Salonen, A.O. (2026). “Nature is my tacit partner”: professional partnership in decision-making between Finnish regenerative farmers and nature. Agriculture and Human Values 43, 2. https://doi.org/10.1007/s10460-025-10817-x

 

Kirjoittaja Soja Sädeharju toimii projektitutkijana SISU STN-hankkeessa Itä-Suomen yliopistossa. Hän tutkii Ilmatieteen laitoksen ja Baltic Sea Action Groupin Carbon Action -hankkeeseen osallistuneiden viljelijöiden päätöksentekoa, erityisesti intuitiota ja luontokumppanuutta siinä. Kirjoittajasta lisätietoa osoitteessa https://intuitiopaatoksenteossa.fi/