Kun ympäristö muuttuu, opetuksen on muututtava: Miksi maantiede tarvitsee rohkeutta kohdata kiistanalaiset aiheet
Petteri Muukkonen
Maantieteen opettajat ja muut ympäristömuutoksia ja niiden syitä ja seurauksia opettavat aineenopettajat törmäävät yhä useammin tilanteisiin, joissa opetuksen aiheet eivät ole vain monimutkaisia. Ne ovat myös kiistanalaisia, arkoja tai oppijoita aidosti kuormittavia. Varsinkin maantiede on tällaisia teemoja pullollaan, koska opetettavan kohteena on maapallon, seln ilmiöt ja prosessit sekä maapallon eri osien keskinäinen moninaisuus. Ympäristömuutokset, ilmastokriisi, geopoliittinen epävakaus ja globaalien järjestelmien hauraus koskettavat konkreettisesti tämän päivän nuoria esimerkiksi uutisten välityksellä. Samalla ne herättävät heissä erilaisia tunteita: hämmennystä, pelkoa, suuttumusta, toivoa, toiminnanhalua tai lamaannusta. Mutta miksi tämä kaikki on tärkeää juuri nyt? Tämän päivän nuoret elävät maailmassa, jossa ympäristömuutokset, konfliktit ja epävarmuus eivät ole abstrakteja tulevaisuuden uhkakuvia, vaan osa arkea. Samalla yhteiskunnallinen keskustelu on yhä polarisoituneempaa, ja disinformaatio leviää nopeasti.
Terra-lehden tuoreessa kirjoituksessani ”Haastavien ja kiistanalaisten aiheiden opettaminen maantieteessä” avaan sitä, miksi juuri maantieteen opettajat ovat tilanteessa, jossa opetuksen perinteiset tavat eivät enää riitä (Muukkonen 2025). Opettajan on tunnistettava aiheiden luonne, oppijoiden kokemukset ja luotava pedagogisia ratkaisuja, jotka tekevät vaikeiden asioiden käsittelystä mahdollista ja oppijoille turvallista.
Tässä blogikirjoituksessa esittelen tekstin keskeisen sisällön laajemmalle ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen kentälle.
Ympäristömuutokset ovat täynnä tunteita, ja siksi ne ovat opetuksen kannalta vaikeita
Monet ympäristöön liittyvät ilmiöt ovat nykyään niin sanottuja viheliäisiä ongelmia – monimutkaisia, kytkeytyneitä ja vaikeasti ratkaistavia. Ilmastonmuutos on näistä näkyvin, mutta sen rinnalla kulkevat muut laaja-alaiset muutokset: luonnonvarojen hupeneminen, ekosysteemien romahdus, kaupungistumisen haasteet, globaalit terveysuhat ja poliittiset jännitteet.
Näiden teemojen opettaminen ei ole vaikeaa siksi, että sisältö olisi epäselvää, vaan siksi, että:
- aiheisiin liittyy oppilaiden omia pelkoja ja tulevaisuushuolia,
- mediassa kiertää ristiriitaisia viestejä ja disinformaatiota,
- oppijoiden taustat, identiteetit ja maailmankatsomukset voivat olla jännitteessä opettajan esittelemien sisältöjen kanssa,
- monet aiheet ovat oppijoille myös henkilökohtaisia – esimerkiksi konfliktit, pakolaisuus tai ympäristökatastrofit.
Kun nuori kohtaa näitä teemoja luokassa, kyse ei ole vain tiedosta: kyse on hyvinvoinnista, oikeudenmukaisuudesta ja tulevaisuudenkuvista.
Maantiede paljastaa maailman ristiriidat ja tuo ne väistämättä luokkaan
Maantiede on oppiaine, joka tarkastelee eroja ja erilaisuuksia: alueellisia, kulttuurisia, taloudellisia, ekologisia. Siksi se on luonnollinen paikka käsitellä kiistanalaisia ympäristöaiheita. Maantieteen luokassa törmäävät esimerkiksi: ilmastonmuutoksen kiistäminen vs. tutkittu tieto, uusiutuvan energian tarve vs. paikallinen NIMBY‑vastarinta, väestökasvun ympäristövaikutukset vs. tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kaupungistumisen hyödyt vs. terveys- ja ympäristöhaitat tai luonnonvarojen kysyntä vs. globaalin etelän haavoittuvuus. Nuori voi kokea olevansa ristiriitaisten totuuksien keskellä – eikä tämä hämmennys ole merkki oppimisvaikeudesta, vaan oppiaineen luonteesta.
Mutta haasteet eivät koske vain maantiedettä. Monet aiheet risteävät historian, yhteiskuntaopin, terveystiedon, biologian, uskonnon ja filosofian kanssa. Esimerkiksi ilmastoahdistus on yhtä lailla psykologinen kuin ekologinen kysymys. Lisäksi ympäristömuutokset kytkeytyvät usein talousjärjestelmiin ja valtarakenteisiin, mikä usein lisää aiheiden vaikeutta tai kiistanalaisuutta. Myös maantieteessä oppisisältöihin kuuluvat konfliktit ja pakolaisuus ovat yhtä lailla niin yhteiskunnallisia kuin maantieteellisiä teemoja. Energiavalinnat puolestaan liittyvät maantieteen lisäksi myös teknologisiaa sivuavaan muuhun opetukseen. Usein myös kaikenlainen arvopohjaisuus tai moninaisuus luokassa haastaa opetuksen kaikissa katsomus- ja näkemyksellisissä aineissa.
Siksi kirjoittamani opetusidea-kirjoitus Terra-lehdessä (Muukkonen 2025) ei ole vain maantieteen opettajille, vaan kaikille, jotka opettavat ympäristöstä, maailmasta ja tulevaisuudesta.
Miten näitä aiheita sitten pitäisi opettaa?
Listasin kirjoituksessani (Muukkonen 2025) opetusvinkkejä opettajille kiistanalaisten ja haastavien aiheiden opettamiseen. Pääviesti on se, että vaikeita aiheita ei tule vältellä, vaan niitä varten tarvitaan paremmat pedagogiset työkalut. Listasin muun muassa seuraaviaohjeita opettajille:
1. Ennakoivaa suunnittelua
Opettajan tulee tunnistaa, miksi juuri tämä aihe voi olla haavoittava. Onko kyseessä poliittisesti latautunut teema? Onko ryhmässä oppijoita, joilla on omakohtaisia kokemuksia?
2. Monipuolista materiaalipohjaa ja lähdekritiikkiä
Erilaiset lähteet auttavat oppijoita ymmärtämään, että maailmassa ei ole vain yhtä näkökulmaa.
3. Turvallisen keskusteluilmapiirin rakentamista
Kunnioitus, kuunteleminen ja selkeät pelisäännöt ovat välttämättömiä.
4. Tunteiden huomioimista
Ahdistus, pelko ja epävarmuus ovat luonnollisia reaktioita. Niiden tukahduttaminen ei auta, mutta niiden käsittely voi lisätä toimijuutta ja toivoa.
5. Reflektiota ja opettajan oman toiminnan arviointia
Jokainen ryhmä ja tilanne on erilainen. Oppitunnin jälkeen on syytä pohtia: mikä toimi, mikä ei, ja miten seuraavalla kerralla opettajana voisin toimia toisin.
Kirjallisuus
Muukkonen, P. (2025) Haastavien ja kiistanalaisten aiheiden opettaminen maantieteessä. Terra 137(4), 176-181. https://terra.journal.fi/article/view/178129
Kirjoittaja, vanhempi yliopistonlehtori Petteri Muukkonen opettaa maantiedettä Helsingin yliopistossa. Muukkonen toimii myös tämän Sirene-blogin toimituskunnassa ja in Sirene-verkoston hallituksen jäsen.
