Miten rakentaa kestävää tulevaisuutta muuttuvassa maailmassa? – Puheenvuoroja tulevaisuudesta, transformaatiosta ja kestävyydestä

Jenni Perttu & Marika Pakarinen

Millaiselta tulevaisuus näyttää? Elämme monien murrosten ja kriisien aikaa, joka haastaa toimintaamme ja ajatteluamme. Nopeiden ja näkyvien tapahtumien, kuten aseellisten konfliktien tai poliittisten kriisien, rinnalla vaikuttavat myös hitaammin näkyvät prosessit, kuten lisääntyvä eriarvoisuus, ekosysteemien muutokset ja ilmastonmuutos. Näiden prosessien vaikutukset ovat vaikeammin havaittavissa, mutta ne muovaavat maailmaamme jo nyt.

Muuttuvassa globaalissa maailmassa tulevaisuus voi tuntua arvaamattomalta. Tulevaisuus ei ole kuitenkaan yksiselitteistä tai ennalta määritettyä. Tulevaisuudessa on mahdollista nähdä uhkien lisäksi myös mahdollisuuksia ja toivoa. Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tavoitteena on rakentaa kestävämpää ja parempaa maailmaa, mikä edellyttää kykyä kuvitella, luottaa ja heittäytyä. Erilaisen maailman kuvitteleminen ja siihen sitoutuminen vaatii uudenlaista ajattelua, jota voitaisiin kuvailla transformatiiviseksi.

Kohti transformatiivista oppimista

Transformatiivisella oppimisella tarkoitetaan oppimista, jossa käsitykset ja tapa suhtautua maailmaan muuttuvat perustavanlaatuisesti ja syvästi (mm. Hoggan 2016). Yksilöllisen muutoksen lisäksi transformatiivisessa oppimisessa pyritään kohti sosiaalista muutosta, joka tulee mahdolliseksi, kun yksilö oppii aktiivisesti tunnistamaan ja uudistamaan ajatusmallejaan sekä yhteiskunnallisia rakenteita ja toimintatapoja. Monet tutkijat ovat havainneet ympäristö- ja kestävyyskasvatuksella yhteyksiä transformatiiviseen oppimiseen. Millaisilla keinoilla ympäristö- ja kestävyyskasvatuksessa voitaisiin tukea ajattelua muuttavaa oppimista?

Agenda 2030

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Agenda 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelma tavoittelee ihmisen toiminnan sopeuttamista maapallon luonnonvarojen riittävyyteen sekä luonnon kantokykyyn. Tavoitteet koskevat kaikkia maita ja ensisijainen vastuu toimeenpanosta on valtioilla. Valtioiden lisäksi tarvitaan kuitenkin laajaa osallistumista muun muassa yksityiseltä sektorilta sekä kansalaisilta. Agenda 2030 tähtää muun muassa äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen.

Ympäristökasvatuksen rooli Agenda 2030 toteutumisessa liittyy etenkin tavoitteeseen 4 eli hyvään koulutukseen. Kestävää kehitystä rakennetaan eri oppilaitoksissa laajasti ja sitä tukevat myös kolmannen sektorin toimijat omalla osaamisellaan. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat kirjattu kaikkien koulutusasteiden opetussuunnitelmiin varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle saakka. Sen toteutumiseen tarvitaan erilaisia näkökulmia ja uudenlaista pedagogiikkaa, jotta pystymme turvaamaan elämänehtoja myös tulevaisuudessa.

Blogisarja ”Tulevaisuus, transformaatio ja Agenda 2030”

Lukuvuoden 2025–2026 aikana ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkijaverkosto SIRENE toteuttaa blogikirjoitusten sarjan teemalla ”Tulevaisuus, transformaatio ja Agenda 2030”. Miten tulevaisuuden, transformaation ja Agenda 2030:n teemat näyttäytyvät ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkijoille ja ammattilaisille?

Blogikirjoittajamme lähestyvät tulevaisuuden, transformaation sekä Agenda 2030 teemoja tai jotakin osa-aluetta eri näkökulmista. Tällä lukukaudella asioita tarkastellaan muun muassa ruoankulutuksen, ulko-opetuksen, korkeakouluopetuksen, katsomus-, varhais- sekä kuvataidekasvatuksen näkökulmista. Uudenlainen ajattelu tarjoaa mahdollisuuksia rakentaa kestävämpää tulevaisuutta. Kirjoittajat ovat joko Sirene -verkoston jäseniä tai työskentelevät läheisesti ympäristökasvatuksen aihepiirien kanssa omalla tieteenalallaan.

Blogisarjaa toimittavat väitöskirjatutkijat Marika Pakarinen ja Jenni Perttu. Tiivistä yhteistyötä tehden toimittajat pyrkivät tarjoamaan ja löytämään blogisarjaan monialaisesti näkökulmia ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen kentän eri puolilta sekä eri koulutusasteilta.

Marika Pakarinen on väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistossa ja hän tutkii lukion katsomusaineiden (uskonnot ja elämänkatsomustieto) opettajien käsityksiä ja osaamista ympäristökasvatuksessa. Marika on taustaltaan maantieteen, biologian ja evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettaja, ja on kiinnostunut laaja-alaisesta osaamisesta sekä tunnekasvatuksesta osana ympäristökasvatusta.

Jenni Perttu on väitöskirjatutkija Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Hänellä on taiteen maisterin tutkinto Lapin yliopistosta tekstiilialalta sekä Aalto-yliopistosta kuvataidekasvatuksesta. Lisäksi hän on suorittanut erikoistumisopinnot seikkailukasvatuksessa. Perttu on työskennellyt ympäristöpainotteisen taidekasvatuksen ja yhteisötaiteen parissa yli viidentoista vuoden ajan. Hänen pääasialliset tutkimuskiinnostuksen kohteensa ovat varhaiskasvatuksen taidekasvatus sekä erityisesti monilajisen vuorovaikutuksen ja luontoyhteyden vahvistaminen taidekasvatuksen kautta.

Toivotamme antoisia hetkiä blogikirjoitusten parissa!

Kirjallisuus:

Hoggan, C. D. (2016). Transformative Learning as a Metatheory: Definition, Criteria, and Typology. Adult Education Quarterly, vol. 66(1), 57—75. https://doi.org/10.1177/0741713615611216

Kirjoittajista Jenni Perttu toimii kuvataidekasvatuksen tohtoriopiskelijana Lapin yliopistossa ja Marika Pakarinen väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa.