Olen tutkinut seikkailupedagogiikan teoriaa ja käytäntöä vuodesta 1995 lähtien  ja laatinut  Oulun yliopistossa aiheesta ensin  lisensiaatintyön v. 1998 ja väitöskirjan v. 2005.  Olen toiminut erityisopetuksen eri tehtävissä peruskoulussa ja yliopistossa, sekä  nykyään toimin OYS:n varhaisnuorten psykiatrisen hoidon yhteydessä olevassa sairaalaopetuksessa, jossa päivittäin hyödynnämme lähiympäristöä ja ulkoilmassa tapahtuvaa toimintaa. Olen johtanut v:sta 2008 lähtien Suomen seikkailukasvatusverkoston tutkimusryhmää.  Kiinnostukseni liittyy suomalaiseen Erä-perinteeseen ja luonnon mahdollisuuksiin kuntouttaa lapsia, nuoria ja aikuisia.  Koulussa seikkailupedagogisen ja -didaktisen lähestymisen avulla on mahdollista eheyttää oppiaineita kokonaisopetuksen teemoihin, jolloin tavoitteitakin saavutetaan laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin.  Oppilaiden sosiaalisten kykyjen ja emotionaalisten ominaisuuksien kehittäminen onnistuu toiminnallisesti erilaisten Outdoor -kokemusten avulla. Oikein toteutettuna ulkoilmassa tapahtuvassa toiminnassa vahvistuvat oppilaiden elämysmaailma, luontotietoisuus ja oma liikunnallinen kehollisuus, joiden avulla kehittyy myös motivaatio koulua kohtaan.