Ympäristössä – Yksin vai yhdessä?
Anne Pellikka
Oulun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnassa on vuodesta 2014 toteutettu aineenopettajien ympäristökasvatuksen valinnaiskurssi yhteistyössä Rokua Unesco Global Geoparkin ja Muhoksen kunnan yläkoulun kanssa. Tavoitteena kurssilla on suunnitella ja toteuttaa ympäristökasvatuksen työpaja Muhoksen 8. luokkalaisille Rokua Unesco Global Geopark –kohteena tunnetulla Liimanninkosken lehtojensuojelualueella. Tänäkin vuonna bio –ja geodiversiteetiltään runsas oppimisympäristö Liimanninkoskella loi onnistuneet puitteet ympäristökasvatuksen teemapäivälle, vaikka sää olikin toukokuun puolivälissä vielä kolea.
Ympäristökasvatuksen teemapäivän aikana opiskelijat toetuttavat suunnittelemansa työpajan, jossa he huomioivat ympäristökasvatuksen tavoitteet ja samalla harjaantuvat maasto-opetustaidoissaan. Työpaja toteuttaa siten ympäristökasvatuksen mallin mukaista opetusta ympäristössä. Lisäksi koko teemapäivä tukee Muhoksen 8.luokkalaisten luonnontieteen opetusta opetussuunnitelman edellyttämällä tavalla lähi- ja paikallisympäristössä. Aiempina vuosina toteutettua materiaalia voi katsoa täältä.
Teemapäivä onnistui jälleen luomaan tavallisesta koulu- ja opiskelupäivästä poikkeavan kokonaisuuden luonnonympäristössä, jonka aikana niin oppilaat kuin opettajaopiskelijat olivat vuorovaikutuksessa toistensa ja luonnon kanssa. Koin iloa huomatessani, että opettajaopiskelijat selvisivät kolean ja harmaan sään sekä ryhmänhallinnan aiheuttamista haasteista. Opiskelijat saivat niin Muhoksen yläkoulun oppilailta kuin opettajiltakin myönteistä palautetta onnistuneesta teemapäivästä.
Kurssin jälkeen palautetta lukiessani huomasin, että opiskelijoilla päivästä oli jäänyt päällimmäisenä mieleen oppilaiden into. Vastauksissa mainittiin mm. oppilaiden innostus, into luonnossa liikkumiseen, energia ja aktiivisuus. Eräs palaute sai minut kuitenkin pohtimaan omia tavoitteitani ympäristökasvattajana. Palautteessa mieleenpainuvammaksi asiaksi mainittiin yhdessäolo. Ensilukemalta ajatus yhdessäolosta herätti sympatiani. Koin ajattelevani opiskelijan kanssa samalla tavalla. Päivästä mieleenpainuvinta ja jopa merkityksellisintä oli todella yhdessäolo. Itselleni keskustelut opiskelijoiden kanssa ja yhdessä luonnossa vietetty aika yhteisen tavoitteen äärellä laajensi omaa ymmärrystä ympäristökasvatuksesta.
Pohtiessani syvällisemmin yhdessäolon merkitystä luonnonympäristössä huomasin kysyväni, että kuvastaako oma ympäristökasvatuksen filosofiani kasvatusta ympäristössä yksin vai yhdessä? Huomasin ajatelleeni, että ympäristökasvattajana katsoin tavoitteenani olevan yksilön arvoihin vaikuttamisen. Opiskelijapalaute osoitti minulle, että merkityksellisintä ja arvoihin vaikuttavaa voikin olla ympäristön kokeminen yhdessä.
Tulisiko siis ympäristössä tapahtuvassa kasvatuksessa huomioida yhdessäolo voimakkaammin? Ja opettajan näkökulmasta, mikä on sen parempi yhdessäolon yksikkö kuin peruskoulun tai lukion luokka? Sain ympäristökasvatuksen valinnaiskurssilta jälleen arvokkaan oppimiskokemuksen. Voin liittää ympäristökasvatuksen filosofiaani näkökulman ja haasteen siitä, kenen kanssa ympäristössä oppiminen ja kasvatus toteutuvat: yksin vai yhdessä?
Anne Pellikka toimii biologian ja maantieteen didaktiikan yliopisto-opettajana Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Vuodesta 2014 saakka hän on toteuttanut Ympäristökasvatuksen valinnaiskurssia yhteistyössä Rokua UNESCO Global Geoparkin ja Muhoksen kunnan yläkoulun kanssa.
Kuva: Anne Pellikka
