Ympäristökasvatus meni metsään

Petteri Muukkonen

Hyvän ympäristökasvatuksen on mentävä välillä metsään – oikein kunnolla. Kaikkia ympäristökasvatuksen teemoja ei voi opettaa sisällä neljän seinän ympäröimänä. Luokan ikkunasta voi toki kurkkia ulos, että miltä se ilmastonmuutos tai biodiversiteetin hupeneminen tänään näyttää. Luokassa opetettavat asiat jäävät usein abstrakteiksi, eikä niitä ehkä muisteta myöhemmin. Ympäristökasvatuksen teemojen konkretisoiminen ulkona metsässä ja luonnossa edesauttaa oppimista.

Ulkoaopettelun sijaan kokemuksia

Aiemmin opetuksessa ja oppimisessa arvostettiin tiedon määrää, ja sen muistamista. Näin on ollut myös ympäristökasvatuksessa. Nykyään opetuksessa sen sijaan korostetaan oppilaiden kykyä soveltaa oppimaansa käytännössä ja kokemuksellista oppimista. Ympäristökasvatuksen teemat sopivat hyvin tällaiseen oppimiskäsitykseen, jossa opeteltavaa asiaa mennään havainnoimaan ja kokeilemaan ulos todelliseen maailmaan. Tai sovelletaan opeteltua asiaa oikeassa luonnonympäristössä. Esimerkiksi suojeltavat tai harvinaiset habitaatit saavat aivan uuden merkityksen, kun mennään metsään katsomaan ja kokemaan paikan päälle. Omakohtaiset kokemukset ja elämykset auttavat oppilasta oivaltamaan abstraktienkin ilmiöiden ja prosessien merkityksen.

Miten sinne metsään pääsee?

Melkein kaikkien koulujen tai päiväkotien läheltä löytyy metsää − tai vähintäänkin palanen kaupunkiluontoa. Valitettavaa on, että yhä useammilla oppilailla arkipäiväinen yhteys luontoon ja ympäristöön on kovin kapea. Ihan pelkästä lähimetsästäkin löytyy paljon ihmeteltävää ja koettavaa. Mikäli halutaan tutkia ja oppia jotain erityisempiä teemoja, kuten esimerkiksi puronotkon erityistä kasvillisuutta tai suon erilaisia kasvutyyppejä, on niiden luokse pääsemiseksi nähtävä hieman vaivaa. Suurimmissa kaupungeissa onneksi julkisella liikenteellä pääsee kaupungin laitamille, mistä löytyy enemmän erilaista tutkittavaa. Lähimpiin metsiin pääsee esimerkiksi polkupyörillä.

Opettaja voi etsiä sopivia kohteita esimerkiksi netin karttapalveluista. Nykyään, kun yhä enemmän  kartta-aineistoja eli niin sanottuja paikkatietoaineistoja tarjotaan avoimeksi aineistoksi nettiin, käyttäjät pääsevät helpommin erilaisten kartta-aineistojen äärelle. Yksi erinomainen sivusto, jossa opettajat pääsevät tarkastelemaan koulunsa tai kaupunkinsa lähiympäristön kartta-aineistoja, on Maanmittauslaitoksen sivusto Paikkatietoikkuna (http://www.paikkatietoikkuna.fi/). Paikkatietoikkunassa on karttaikkunasovellus, jossa voi tarkastella esimerkiksi päällekkäin karttatasoja puuston iästä ja luonnonsuojelualueiden rajoista. Ei muuta kuin tutustumaan.

Ympäristökasvatusta metsään ajettaessa tulee opettajan kuitenkin muistaa jokamiehenoikeudet ja toisaalta rajoitukset. Metsässä ei saa käyttäytyä miten tahansa; ei esimerkiksi vahingoiteta puita eikä jätetä roskia jälkeemme. Muuten on vain hyvä asia, jos metsätunnin jälkeen oppilaiden kynnenaluset on multaa täynnä, ja poskilla on reipas puna ulkoilun merkiksi.

Petteri Muukkonen
Geoinformatiikan yliopistonlehtori ja maantieteen dosentti
Geotieteiden ja maantieteen laitos, Helsingin yliopisto

Kuva: pixabay.com