YHDESSÄ POLKIEN – Ilmastokasvatuksen fillarijengi tieteiden välisiä siltoja rakentamassa

Hannele Cantell

Viime vuosien yksi keskeisin tavoite: monitieteisyys, tai jopa tieteidenvälisyys, on tutkimuksen tasolla helpommin sanottu kuin tehty. Kyse ei ole pelkästään tutkimusraportin sisällöstä, vaan ehdottomasti myös tutkimusprosessista ja erilaisen näkemyksen omaavista tutkijoista. Miten tieteidenvälistä keskustelua käydään, ja miten tämä keskustelu lopulta jalostuu tutkimusartikkeliksi? Yritän vastata kysymykseen kertomalla kuvauksen kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallista ja sen synnyttämästä tutkijatiimistä eli fillarijengistä.

MITEN KAIKKI ALKOI? Aluksi tarvittiin ideoita ja niitä toteuttamaan sopiva tiimi. Minä ja tutkijakollegani Essi Aarnio-Linnanvuori, Anna Lehtonen ja Sakari Tolppanen olimme kukin tahoillamme tutkineet ilmastokasvatuksen teemoja. Jokainen meistä oli myös pohtinut opetus- ja koulutustehtävissä ilmastonmuutokseen liittyviä käytännön kysymyksiä. Intressimme kohtasivat ja päätimme perustaa ilmastokasvatuksen tutkimustiimin. Tässä vaiheessa emme vielä itsekään tienneet, mitä tulisimme tutkimaan.

PYÖRÄ PITI KEKSIÄ UUDELLEEN. Alkuvaiheessa keskustelimme paljon ilmastokasvatuksen sisällöistä ja asemasta ympäristökasvatuksen kentällä. Ympäristökasvatuksen tutkimus kaipasi mielestämme tuoreuttamista ja uusia näkökulmia. Keskustelu ajautui myös jo yli 10 vuotta sitten julkaistuun Ympäristökasvatuksen käsikirjaan ja siinä esiteltyihin tieteellisiin malleihin. Millainen voisi olla kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli? Sellaista emme tienneet kenenkään vielä julkaisseen. Pitäisikö meidän? Kyllä, pitäisi!

Keskusteluissamme malli sai polkupyörän muodon. Luimme aiempia tutkimuksia ja löysimme ilmastokasvatuksen elementtejä, joista aloimme rakentaa pyöräämme. Innostuimme toden teolla. Pyörät kuvasivat ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa ja ajattelun taitoja, polkimet ilmastovastuullista toimintaa, jarrut toiminnan esteitä, lamppu toivoa, ja niin edelleen.

FILLARIJENGI KOKOONTUU. Edustamme monipuolisesti eri tieteenaloja: ympäristönsuojelutiedettä, fysiikkaa, kemiaa sekä maantiedettä. Yhteistä meille kaikille on kasvatustieteellinen ajattelu. Tiimissämme on myös yhteiskuntatieteiden ja draamakasvatuksen osaamista. Monitieteinen tausta näkyi ja kuului tapaamisissamme, mutta ei synnyttänyt ongelmia. Oli mielenkiintoista katsoa asioita eri kanteilta. Monitieteisyys näkyi myös tieteellisessä kirjoitustavassamme ja tutkimusajattelussamme. Yksi kaipasi enemmän empiiristä aineistoa kuin toinen, kolmas peräänkuulutti tarkempia lähdeviittauksia ja neljännen tarkastelunäkökulma oli holistisempaa luonteeltaan kuin muiden. Näitä tieteellisen ajattelun tapoja sovittelimme yhteen – ja opimme toisiltamme.

Kalentereihin alkoi piirtyä merkintöjä fillarin nimellä. Tiimimme ei muodosta virallista tutkimusryhmää, eli hankkeellamme ei ole yhteistä rahoitusta. Pidimme kuitenkin ilmastokasvatuksen polkupyörämallin luomista niin tärkeänä, että meillä oli riittävästi motivaatiota järjestää tapaamisia säännöllisesti muiden töidemme rinnalla. Tämä siitä huolimatta, että Sakarin piti matkustaa paikalle Joensuusta asti. Varasimme kokoustiloja milloin Siltavuorenpenkereeltä Helsingistä, milloin Sellon kirjastosta Espoosta.

TYÖTÄ PITI JAKAA. Tapaamisillamme oli aina selvä agenda ja olimme myös jakaneet töitä tapaamisten välillä. Loimme tekstiä yhteiselle sähköiselle alustalle. Jossain vaiheessa tuli eteen hetki, jolloin piti sopia työnjaosta ja tiimin rooleista. Kun ideoita ja tekstimassaakin oli kasassa jo paljon, tuntui siltä että tarvitsemme yhden vastuunkantajan, joka työstää ja muokkaa aineksista eheän kokonaisuuden ja täydentää puutteellisia kohtia. Työnjaon tulos näkyy Kasvatus-lehdessä julkaistun artikkelimme nimilistassa: vetovastuuseen lupautunut Sakari on ensimmäisenä ja me muut tasavertaisesti perässä.

PYÖRÄ PYÖRII.. JA PYÖRII! Uudenhohtava polkupyörämme esiteltiin ensimmäisen kerran Essin ja Annan vetämässä työpajassa Sirenen jouluseminaarissa Tiedekulmassa. Tuntui juhlavalta, jännittävältäkin. Toimisiko malli? Pidettäisiinkö sitä keinotekoisena? Onneksi palaute oli rakentavaa. Saimme paljon innostavaa ja eteenpäin vievää palautetta mallin jatkojalostamisesta. Pyörä lähti liikkeelle. Kulku on tällä hetkellä vauhdikasta, sillä tiimimme työstää uutta tutkimusta ja viestintäideoita mallin tiimoilta. Voi siis sanoa, että jo tähän asti tämä matka on ollut innostava. Yhteistyö kantaa.

Katso lisää: Tolppanen, Sakari, Aarnio-Linnanvuori, Essi, Cantell, Hannele & Lehtonen, Anna. 2017. Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 5/2017, 456-468. Polkupyörämalli esitellään tarkemmin myös Sirenen seuraavassa blogitekstissä.

Hannele Cantell toimii opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut Suomen ilmastopaneelin jäsenenä vuosina 2012–2016 edustaen kasvatustieteitä ja opettajankoulutusta. Hannelen kiinnostuksen kohteita ovat maantieteen oppimisen ja opetuksen ohella ilmastokasvatus, ympäristö- ja kestävyyskasvatus sekä globaalikasvatus, laajan tieteellisen varjon alla.