Keskustelupuheenvuoroja maantieteen opetuksen nykytilasta
Petteri Muukkonen
Maantiede lukion ja maantieto perusopetuksen yläluokkien oppiaineena tarjoaa nuorille sekä yleisiä taitoja ja osaamista että oppiaineelle spesifiä sisältöä. Monet maantieteessä opetettavat aiheet ovat sellaisia laajoja luonnonympäristöihin, ihmistoimintaan tai niiden väliseen vuorovaikutukseen liittyviä asioita, että niissä on vahvoja oppiainerajat ylittäviä elementtejä tai mahdollisuus monialaiseen tarkasteluun. Toisaalta maantieteen myötä (toivottavasti) opittavat yleiset kansalaistaidot ja ajattelun ja tiedon kognitiivisen prosessoinnin ja järkeilyn taidot ovat sellaisia, jotka sekä hyödyttävät laaja-alaisesti tiedon hyödyntämistä, analyysiä, pohdintaa ja jopa uuden luomista että antavat valmiuksia aikuiseen aktiiviseen kansalaisuuteen.
Maantieteen opetuksen ja oppimisen tutkimisen ympärillä on tällä hetkellä käynnissä hyvä pöhinä ja aktiivista tutkimusta eri yliopistoissa. Suomen manatieteellisen seuran julkaisemaan Terra-lehteen kutsuttiin keskustelupuheenvuoroja maantieteen opetuksen ja oppimisen tutkijoilta omasta tutkimusaiheestaan tai uusista ja ajankohtaisista näkemyksistä. Teeman otsikko on Maantieteen opetuksen merkitys nyky-yhteiskunnassa, ja kirjoittajia on laajasti eri yliopistoista sekä eri näkökulmista. Kirjoituksia tuli niin laajasti, että ne eivät edes mahtuneet yhteen Terra-lehden numeroon. Nyt ensimmäinen setti keskustelupuheenvuoroista on julkaistu – katso Terra 134(3) https://terra.journal.fi/issue/view/8687
Pääkirjoituksessa (https://terra.journal.fi/article/view/122219/73018) maantieteen opetuksen ja ympäristökasvatuksen professori Sirpa Tani pohjustaa aihetta kertomalla maantieteen asemasta oppiaineena nykyään – niin muiden oppiaineiden puristuksessa kuin uusimpien opetussuunnitelmien perusteiden valossa. Perusopetuksen alaluokilla maantiede on osa laaja- ja monialaista ympäristöoppia, ja haaste on, että miten maantiede tulee sieltä tunnistetuksi juuri maantieteenä ja maantieteellistä ajattelua välittävänä alana. Sirpa Tani johdattaa pääkirjoituksessaan myös maantieteen merkitykselliseen ytimeen ja tietoon. Hän jää pohtimaan, että olisiko maantiede houkuttelevampi oppiaine, jos oppilaat jo aikaisessa vaiheessa tunnistaisivat sen ytimen ja keskeisimmät taidot, joita oppiaine (ja tieteenala) tarjoaa.
Maantieteen opetus kokenut suuria muutoksia
Maantieteen opettaja Christina Ruth pohtii omassa puheenvuorossaan (https://terra.journal.fi/article/view/121628/73056), että minne lukion maantieteen opetus on menossa. Hän nostaa esille, että viime vuosina on tapahtunut paljon muutoksia, jotka vaikuttavat varsinkin lukioissa annettavaan maantieteen opetukseen ja sen asemaan. Ensinnäkin opetussuunnitelmien perusteet ovat aiemmin päivittyneet 10–15 vuoden sykleissä, ja opettajilla on ollut aikaa sopeutua muutoksiin ja taata laadukkaan opetuksen antaminen. Uudistustahti on tihentynyt, ja Ruth nostaa esiin huolen siitä, että opettajilla ei ole aikaa omaksua uusia opetussuunnitelmien perusteita ja kehittää opetusta ennen kuin seuraava uudistus on jo ovella. Toisena merkittävän muutoksena Ruth mainitsee lukion tuntijakouudistuksen, jossa maantieteen pakollisten moduulien osuus tiputettiin vain yhteen. Kolmantena muutoksena Ruth lisää korkeakoulujen todistusvalintauudistuksen, jonka vaikutukset ovat jo alkaneet näkyä kokelaiden määrään ylioppilaskokeissa. Neljäntenä muutoksena Ruth mainitsee vielä ylioppilaskokeen muutoksen paperisesta kokeesta sähköiseen kokeeseen. Maantiede oli ensimmäisiä oppiaineita tässä murroksessa. Suurista lukio-opetukseen vaikuttaneista muutoksista huolimatta Ruth näkee maantieteen tulevaisuuden valoisana, koska maantiede on ajankohtainen ja keskeinen oppiaine. Kaikki mitä maapallollamme tapahtuu koko ajan ovat maantiedettä. Hän nostaa silti suurimpana haasteena esiin sen, että myös muut kuin maantieteilijät näkisivät maantieteellisen osaamisen ja ajattelun merkityksen muunakin kuin vain paikannimien opetteluna.
Maantieteen tarjoamat merkitykselliset tiedot ja taidot
Maantieteen opettajankouluttajat ja asiantuntijat Eerika Virranmäki, Kirsi Valta-Hulkkonen ja Anne Pellikka kirjoittavat omassa puheenvuorossaan (https://terra.journal.fi/article/view/121619/73052) mitä ovat merkitykselliset ajattelutaidot ja tiedot maantieteen opetuksessa ja oppimisessa. He pohjaavat synteesinsä mm. uudistettuun Bloomin taksonomiaan ja maantieteen kuuteen merkityksellisen tiedon tyyppiin. Kannattaa tutustua heidän laatimaansa kuvaan 1, joka esittää visuaalisesti heidän synteesinsä näiden kahden hierarkkisen teoreettisen taustan törmäyttämisestä ja yhdistämisestä. Näin syntyy tiekartta kohden sellaista maantieteen opetusta, joka on merkityksellisempää nuoren oman tulevaisuuden ja hänen maantieteellisten ajattelutaitojen ja keskeisen sisällön haltuunotossa. He pohtivat lopuksi, että pitäisikö esimerkiksi lukion maantieteen opetuksessa huomioida paremmin korkeampia ajatteluntaitoja vaatimia harjoitteita. he myös esittävät lopuksi huolensa siitä, että opettaako maantiedettä riittävä määrä maantiedetaustaisia opettajia ja tarjoaako toisen opetettavan aineen (maantieteen) sivuaineopinnot riittävät valmiudet uusille opettajille korkeisiin pyrkimyksiin tähdättäessä.
Tampereen yliopiston tutkija ja maantieteen opettaja Kimmo Härmä puolestaan kirjoittaa maantieteen kriittisestä tilasta (https://terra.journal.fi/article/view/121872/73053). Hän muistuttaa, että maantiede on ollut jo pitkään ainoita oppiaineita, jotka ovat yleissivistäviä ja yhdistävät luonnontieteitä ja yhteiskuntatieteitä – eli luonnonprosesseja, ihmisen toimintaa sekä niiden välisiä vuorovaikutuksia. Tällaiset oppiaineet ovat harvassa; itse asiassa Härmä korostaa, että se on ainoa laatuaan. Härmä kuitenkin pohtii, että onko tämä maantieteen uniikki rooli kateissa. Toisaalta Härmän puheenvuoron pohjalta lukijakin jää pohtimaan, että näkyisikö tällainen maantieteen uniikki rooli oppiainerajat ylittäen tärkeiden korkeampien ydintaitojen soveltamisessa. Hänen omien tutkimustensa mukaan ainakaan mm. äidinkielen ja kirjallisuuden sekä filosofian opetuksessa tärkeät argumentointitaidot eivät näytä siirtyvän maantieteen puolelle. Härmä päättää puheenvuoronsa hätähuutoon, että vaikka maantieteilijät, maantieteen opettajat ja maantieteen opettajankouluttajat tunnistavat tieteenalansa rooliin yhteiskunnan ja maailman tapahtumia ja ilmiöitä tarkastelevia eri tieteenalaoja yhdistävänä liimana, voidaan aiheesta pohtia, että tunnistavatko ja ymmärtävätkö muutkin sen.
Geomediaa monessa muodossa – ja arjessa
Maantieteenopetuksen tutkijat Petteri Muukkonen, Laura Hynynen, Lauri Jäntti ja Panu Lammi (https://terra.journal.fi/article/view/121685/73054) jatkavat sujuvasti aiempien puheenvuorojen pohjustamaa yleistä kuvaa maantieteen oppiaineen asemasta, ydinsisällöstä ja merkityksellisestä osaamisesta nostamalla esiin yhden oleellisen elementin. jolla on vahva rooli niin maantieteen opetuksessa kuin maantieteellisessä tutkimuksessa tiedon kerääjänä ja välittäjänä. He kirjoittavat siitä mitä on geomedia ja miksi se on yksi keskeisistä sisällöistä maantieteen opetuksessa. Geomedia tuli suomalaiseen maantieteen opetukseen opetussuunnitelmien perusteiden päivitysten myötä. Muukkonen ym. selittävät kirjoituksessaan mitä erilaisia median ja informaation muotoja ja millaisia aineistonkeruu- ja analysointitaitoja geomediaan katsotaan kuuluvan. Merkittävin rooli geomediasta yhteiskunnallisen merkityksen ja datan määrän ansiosta kuuluu paikkatiedolle ja paikkatietoanalyyseille. Keskeistä geomediaa ovat myös kartat sekä sellaiset tilastot, diagrammit, kuvat, videot yms., jotka keräävät, sisältävät ja auttavat välittämään paikkaan tai sijaintiin sidottua maantieteellistä tietoa. Muukkonen ym. kirjoittavat kuinka geomedia näkyy nuorten arjessa mobiililaitteiden paikannus- ja karttatoimintojen kautta, ja kuinka toimivassa maantieteen opetuksessa yhdistettäisiin nuorten arjen geomedian käyttöä maantieteen opetukseen. Tämä voisi lisätä geomediaopetuksen merkitystä ja konkretiaa nuorten silmissä. He näkevät nuorten vahvat geomediataidot tärkeinä monesta syystä. Ensinnäkin ne ovat tärkeitä kansalaistaitoja mm. karttataitojen myötä. Toiseksi nykyään uutismedia ja sosiaalinen media on täynnä maantieteellistä informaatiota eli geomediaa teemakarttojen, diagrammien, valokuvien yms. muodossa. Eikä kaikkeen tähän geomediaan voi aina luottaa. Kartoilla ja diagrammeilla on helppo johtaa lukijaa harhaan (tahallisesti tai tahattomasti). Hyvillä geomediataidoilla voidaan suojatua disinformaatiota tai harhaanjohtavaa informaatiota vastaan.
Keskustelupuheenvuorojen muodostama yhteinen tarina etenee Terra-lehdessä toimivalla tavalla geomediasta seuravaksi maantieteen ja geomedian visuaalista luonteesta muistuttamiseen. Opettajankouluttaja ja tutkija Markus Hilander kirjoittaa (https://terra.journal.fi/article/view/121566/73055) miten kuvia ja kuvastoja voidaan hyödyntää maantieteen opetuksessa niin opetettavana sisältönä kuin opetuksen tukena. Hilander korostaa maantiedettä oppiaineena, jonka avulla ja jossa voidaan harjoitella myös monilukutaitoa ja erilaisia visuaalisia taitoja. Nuoret kohtaavat arjessaan visuaalista materiaalia kaikkialla ympärillään: mainoksissa, sosiaalisessa mediassa, uutisissa, valokuvissa jne. Hilander nostaa esille, että tämän avulla ja tätä varten nuoret voivat opetella kriittistä tulkintaa.
Keskustelu jatkuu…
Yhteenvetona sanottakoon, että keskustelupuheenvuorojen avulla rakentuu kuvaa keskeisistä maantieteellisen ajattelun taidoista ja maantieteen ytimestä. Yhtenä keskeisenä yleisenä taitona nousee jatkuvasti esiin kriittinen ajattelu ja vastaanotetun informaation kriittinen pohdinta sekä argumentointi. Maantiede ei siis ole vain paikannimien ulkoaopettelua, vaan korkeampien ajatteluntaitojen ja eri ilmiöiden spatiaalisten yhteyksien ja spatiaalisen luonteen ymmärtämistä. Seuraavaksi jäämme odottamaa Terra-lehden seuraavaa numeroa 134(4), jossa keskustelupuheenvuorot maantieteen opetuksesta ja oppimisesta jatkuvat.
Kirjoittaja Petteri Muukkonen toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa ja hän opettaa maantiedettä ja erityisesti geoinformatiikkaa. Hän toimii myös tutkimustiimin vetäjänä laajassa ja monitieteisessä CRITICAL-konsortiossa (https://educritical.fi/fi/), joka tutkii nuorten kriittistä lukutaitoa internetin aikakaudella. CRITICAL-konsortiota rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN).
Lähteet:
Hilander, M. (2022) Visuaaliset kuvastot maantieteelliseen ajatteluun virittäjinä. Terra 134(3), 194–197. https://terra.journal.fi/article/view/121566/73055
Härmä, K. (2022) Maantieteen kriittinen tila. Terra 134(3), 188–191. https://terra.journal.fi/article/view/121872/73053
Muukkonen, P., Hynynen, L., Jäntti, L. & Lammi, P. (2022) Geomedia on keskeinen osa maantieteen opetusta, mutta miksi ja mitä se on? Terra 134(3), 191–193. https://terra.journal.fi/article/view/121685/73054
Ruth, C. (2022) Quo vadis, geografin i gymnasiet? Terra 134(3), 197–198. https://terra.journal.fi/article/view/121628/73056
Tani, S. (2022) Maantieteen opetus tässä maailman ajassa. Terra 134(3), 133–134. https://doi.org/10.30677/terra.122219
Virranmäki, E., Valta-Hulkkonen, K. & Pellikka, A. (2022) Maantiede antaa mahdollisuuksia nuorten merkityksellisten ajattelutaitojen ja tietojen kehittymiselle. Terra 134(3), 183–188. https://terra.journal.fi/article/view/121619/73052
